14.11.2007
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Parempaan en olisi pystynyt
Lähdin Jyväskylään tietämättä tulevasta. Kisoista, joista tuli sitten menestystä. Meitä oli kaikenkaikkiaan seitsemän näkövammaista – itse asiassa täysin sokeaa - jotka menimme Jyväskylän Näkövammaisten koululle sunnuntai-illalla 8.9.2007. Siitä on nyt siis yli kolme kuukautta. Minä, Janne, Tuukka, Eetu, Virpi, Emmi ja Senni moikkasimme toisiamme iltapuolella. Kysyin, oloiko Tuukka saaniut jo uuden tietokoneen, ja hän sanoi, että oli. Sitten keskustelu kääntyi maanantain oppitunteihin. Kaverit kertoivat, että tiistaina olisi jonkinlaiset kisat, ja niistäriitti keskustelunaihetta.
Noin klo 20.45 Janne tuli huoneeseeni syömään olutmakkaraa. Meillä oli omat huoneet yläkerrassa, koska siellä nukkuivat vain pojat. Tytöillä oli omat huoneet alakerrassa, mutta kyllä yläkerta oli parempi!
Kun Janne oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa, vedin päiväpeiton sängystäni ja painuin pehkuihin.
Maanantaipäivä kului melko mukavissa tunnelmissa, paitsi että aamulla kun heräsin, huomasin, että joku oli laittanut ¨k^ännykkänsä ilkeyttään sängynpäätyyni. Se soi ärhäkästi, kunnes sammutin sen. Kävi ilmi, että se oli Jannen.
Maanantai-iltana keskustelimme erittäin paljon tiistaisista näkövammaisten yleisurheilun SM-kilpailuista. Veikkailimme, mitä lajeja siellä olisi ja miten pärjäisimme. Kilpailisimme opettajan mukaan 15-vuotiaita vastaan, joten emmme elätelleet kovinkaan suuria toiveita. Emme ainakaan sellaista menestyspommia!
Tiistaiaamuna heräsimme jännittyneinä ja odottavina. Iltapäivällä se alkaisi. Iltapäivällä edustaisimme Jyväskylän Näkövammaisten Koulua näkövammaisten suomenmestaruuskilpailuissa!
Kouluaamu sujui kkiihtyneissä tunnelmissa. Olin juuri saanut onnistuneesti rekisteröityä Windows Luetus-ohjël^man¨, joka piti myöhemmin asentaa tälle koneelle uudestaan, ja kokeilin sitä innokkaasti. Lopulta opettajamme – Mervi Pulkinen – sanoi, että on aika lähteä syömään, ja sitä kautta myös kisoihin. Ryntäsimme koulusta ulos.
Lounaana tiistaina oli meidän kaikkien lempiruokaa: makaroonilaatikkoa ja jälkiruokana maitokiisseliä! ¨Ruöãn jälkeen suunnistimme bussipysäkille rupatellen iloisesti.
Rämisevä ja koliseva bussi tuli paikalle. Syöksyimme sisään `- ^táï¨ei Janne, koska hänen keppinsä jäi ovenväliiin ja se piti irrottaa – ja istuimme vierekkäin takapenkeille, koska halusimme jutella ennen kisoja. Bussi oli kaikesta päätellen aikalailla vanha, koska se kolisi, rämisi ja ulvoi viedessään meidät Jyväskylän Harjùn^û~rheilukentälle, jossa olimme käyneet edellisenä iltana harjoittelemassa.
Kisapaikalla oli jännittynyt ja odottava tunnelma. Kaikki odottivat kaikilta menestystä. paikalla oli myös heikkonäköisten joukkueeet kolmiotteluun, jossa lajeina oloivat kuula, pituus ja 100:n metrin juoksu. Ilmottauduimme tiskin takana olevalle miehelle, joka ojensi meille kisanumerot – minulla oli 33, jannella 32, Tuukalla 31 ja Eetulla 30. Tytöillä oli oma sarja, joten he eivät ilmottautuneet poikien kanssa.
”TOIVOTAMME KAIKKI SYDÄMELLISESTI TERVETULLEEKSI NÄKÖVAMMAISTEN YLEISURHEILUN SUOMENMESTARUUSKILPAILUIHIN JYVÄSKYLÄN HARJUN KENTÄLLE!” kajahti tehostetuista kovaäänisistä kello 11, ja kisat alkoivat. Riensimme radanvarrelle seuraamaan ensimmäistä kilpaiilua, eli alle 12-vuotiaiden heikkonköisten <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />60 metrin juoksua. En ikävä kyllä muista sen lopputuloksia, koska itse tapahtumasta on niin kauan. Seuraavana lajina oli alle 12-vuotiaiden sokeiden 60 metrin juoksu. Senkään lopputuloksia en muista.
Kannustimme jokaisessa kilpailussa innokkaasti JNK:n, eli Jyväskylän Näkövammaisten Koulun osanottajia. Kolman tena lajina oli alle 12-vuotiaiden heikkonäköisten kolmiottelu, jonka lajit olivt pituus, keihäs ja sadan metrin juoksu. Sitten alkoi alle 12-vuotiaide sokeiden kolmiottelu. Sen lajit olivat samat kuin heikkonäköisillä.
Sen jälkeen alkoi meidän urakkamme. Kolmiottteluumme kuuluivat kuula, pituus ja sadan metrin juoksu. Ensimmäisenä lajina meillä oli sadan metrin juoksu, jossa lähtöjärjestys oli numeroiden mukaan. Siis Eetu, Tuukka, minä ja Janne. Eetu ja Tuukka lähtivät siis samassa erässä, koska kisassa oli parilähtö. En tiedä, miten kovaa keksinäistä kamppailua heillä oli, mutta ainakin kannustus oli kovaa, varsinkin Jannen ja minun puolelta, jotka joutuisimme kohta omaan suoritukseemme. Eetu voitti keskinäisen taistelun, mutta vain 0,03:lla sekunnilla.
Sitten lähtölaukaus kajahti ja minä ja Janne syöksyimme matkaan. Kuulin Jannen askelet viereisetlä radalta ja lisäsin pökköä pesään. Janekin – ainakin päätellen askelista – lisäsi vauhtiaan. Olimme juosseet jo likimain 50 metriä, kun kuulin askeleemme kutakuin samasta kohdasta rataa. Syöksyin täysillä ja... VOITIN!
Tuukka hja Eetu huusivat hulluna, kun saavuin takaisin lähtöpaikallemme. Seuraavana lajina oli kuulantyöntö.
Kuula´nt`yönnön työntöpaikalla meitä dootti nuorehko – tai ainakin äänestään päätellen – naisihmienn. Hän ohjasi meidät numerojärjestyksessä kisapaikalle.
Janne työnti jopa 5 metriä! Minä 4,3, Eetu 4,2, ja Tuukka 4,11 metriä. Kuulantyönnön jälkeen meillä oli ohjelmassa pituushyppy.
Pituushyppypaikalla oli kaksi mieshenkilöä, jotka ohjasivat meidävauhdino´t^tò~ra´dán^lankkupäähän – hyppäsimme vauhdittomalla tekniikalla.
Minä hyppäsin pisimmän, sitten Janne, sitten Eetu ja sitten Tuukka.
Seuraavana oli vuorossa kolmiotteluiden palkintojenjako. Janne voitti suomenmestaruuden ja minä olin toinen! Tuukka oli kolmas ja Eetu neljäs.
Sitten oli vuorossa minun yksilölajini, neljänsadan metrin pyrähdys. Juoksin aikalailla hyvää vauhtia alussa ja lopussa niin kovaa kuin pääsin. Ei¨edè^s^hengästyttänyt!
Seuraavana oli vuorossa neljänsadan metrin heikkonäköisten palkintojenjako, jonka tuloksia en muista.
Sitten olikin vuorossa neljänsadan metrin sokeiden palkintojenjako ja voitin suomenmestaruuden! Olin iloisella mielellä dootellessamme linja-autoa, joka veisi meidät takaisin koululle.
Linja-autossa – matkalla koululle – suunnittelimme jo pirskeitä illalla voittomme kun`niaksi. Ja nehän sitten pidettiinkin, Braille-salissa illalla alkaen klo 820. Ja ne kestivät kello 23:een asti. Niissä syötiin, juotiin, laulettiin karaokea ja iloittiin hyvästä kisamenestyksestämme.
